Timppa tarhaili ja harhaili itsekseen

pienemmässä pihatarhassa. Isot pojat pysyivät aivan kuuliaisesti heille viritetyssä "irtojalka" -tarhassaan, kunnes...

päätin hiihtolomani aikana kokeilla jälleen talviaitojen kestävyyttä ja viedä Timpan päivisin muiden kanssa samalle palalle. Kaikki sujui hienosti, ja loman lopulla olimme poissa yhden yön ajan. Talon vahtina oli tytär, ei ongelmia. Mutta kun palasimme kaupungista, olikin Timppa jo pihaportilla vastassa!

Aitauksen porttilangoista ylempi makasi maassa sähköä sytkyttäen. Onneksi, koska sen vuoksi varmaankin muut pysyivät nauhojen sisäpuolella.

Lopputulos oli se että Timppa tallille sisään ja seuraavasta päivästä jälleen erikseen pihatarhaan :(

Olisin ostanut aitatarvikkeeksi painavia pihalaattoja,

mutta Terran varastomies ei saanut niitä irti takapihan hangesta keskitalvella :D

Idea on kuitenkin mielestäni sen verran käypänen että aion toteuttaa ne rakennelmat keväämmällä, kunhan laattoja on ihan myytäväksi saakka. (Laattaan ruuvataan tolppa aitanauhaa varten. Laatta jäädytetään maahan ja vot, aita pysyy pystyssä ja sen paikkaa voi vaihtaa talvellakin).

Jokusen tolpan sain aikaiseksi kokoamalla kierrätyskamaa, ja niistä sitten tehtiin isoille pojille pihaton viereen pikkuinen tarha. Timppaa ei sinne enää laitettu, koska piti uskaltaa töihinkin lähteä...

Siitä seurasi että...

kaikki kolme kopukkaa joutuivat pieneen tarhaan pihan viereen, ja SUURI paali jäi sinne toiselle laitumelle. Laidun olikin hiukan liian kookas talviaitaukseksi. Sen huomasi aina siinä vaiheessa kun aloit lassoamaan hevosta ratsastettavaksi. Se oli joskus melkoista kilpajuoksua ja häviöllä oli yleensä ihminen. No, tulihan hyvät alkuverryttelyt ainakin ennen ratsastusta. Tarhassa pojat notkuivat kunnes keksittiin parempi tapa aidata talvella kotoaan karkailevia hevosia.

tästä meidän yhteinen taipaleemme alkoi

Voiko hevonen enää enempää muistuttaa kamelia! Tuo tyyppi vetosi suoraan sydämeen ensi näkemältä. Melkoisen monta kertaa olen sitä asiaa jo manannut, eli tarkalleen ottaen neljän aitojen kaadon verran.

Loppiaisen aikoihin, kun Timppa oli ollut meillä hiukan toista kuukautta, sain puhelinsoiton matkalle Sysmästä kotiin. Timppa oli tuulettanut kaikki kolme hevostamme naapuriin heinälle, läpi aitojen. Aitanauhat olivat piiiiiiiiitkällä naapurin pellon puolella ja herrat mussuttivat ilmeisesti paljon parempaa heinää kuin mitä kotona olisi ISOSTA paalista ollut tarjolla, naapurin pihassa.

Tämä on kertomuspäiväkirja Timpasta,

joka on melkoisen villi varsa!

Mikään aita ei tahdo riittää, läpi tullaan että läiskähtää ...

Timpalle on luvassa koulutusta, mahdollisesti jo ensi kuussa. Toivon todella että se saadaan järjestymään ja kummityttöni Olivia saisi Timpasta itselleen hyvän kaverin!

Ja minä tietysti takaisin kotiin KILTIN ja säyseän, aidoissa pysyvän hevosen :D