lauantai 30. kesäkuuta 2012

On tullut aika...

Morot vaan kaikille

Mää menin sitte kuiteskin sille seuraavalle tunnille. Ja ihan hyvä oliki ku menin. Mä rupesin miättiin mun elämää. Siinä on jo tapahtunu melkosesti enkä ennää ole ihan mikkään piäni poika. Niin mammaki sano ja sitte mei tehtiin yhressä tommonen lehva. Sen nimi on varmaanki "Mun elämä" ja jatkoo toivottavasti seuraa viälä monta monta kertaa. Olkaa hyvä vaan. Nauttikaa. Ja paa nupit kaakkoon. Viilistellään vähä :)





t. Timppa ja mamma

tiistai 26. kesäkuuta 2012

voi POJAT!!!

tätä ette kyllä toreks usko!

Aamulla mua olis nukuttanu ihan kauheesti. Oltiin poikain ja Kukkasen kans ihan levynä laitumella. Ja si se tuli hakeen mua! siältä. Kyyyllähän mää lährin kun eilenkin sai sitä herkkuvettä tualla tallipihassa jalkahoiron jälkeen. Ja arvakkaas mitä? Ei ollu jalkahoirosta tiatookaan. Rupesivat mua harjaan ja laittivat repun selkään. Vai mikä se ny on se semmonen häkkyrä mistä roikku viimekskin sun mitä hiakkapussia. Ja sitte se halvatun metallitanko huiviin ja jottain naruja siinäkin jatkeeks roikku tällä kertaa. Mamman kaverina oli semmonen kivan kipakka likka ja ihan tyypillinen nainen tuntu olevan. Meinaan rupes heti määräämään että mitä tehrään...


Ne alkuun pyäritti mua niinku pässiä narussa. Olenhan mää jo sitä tehnykki mutta toi reppu oli ny pikkusen painavampi ku viimeks. Ja si se likka, se piti mulle kovaa kuria. Ja mää juaksin lujaa!!! Ja toiseenki suuntaan kans. Mutta olin mää sitte melko väsyny. Ja tuli ihan kuuma paistekki hetkeks ja melkein torkutti. Mut sit ne vasta tempun keksi. Mää seisoin vaan paikallani ja sit se likka laitti ne yhret hilavitkuttimet siitä repusta, (niin se on kuulemma satula, joka on Uunolta lainattu), roikkuun mun kylkiini. Eikä se sitte viä mittään mutta rupes viälä kampeemaan sinne mun selkäänikin niinku notkumaan. No, mää aattelin että viksumpi joustaa. Ja sinne se sitte hyppäs ku oli hiukan aikaa ens keikkunu pualelta toiselle ja toiselta vastaan.



Sitte mei mentiin kahrestaan. Aatteliin että on ny si siälä jos kerran sua rupes niin paljo enemmän väsyttään vaikkes eres niin runsaasti äsken juassukka ku mää (ja mamma mun perässäni ku se viuhto sitä narusauvaa!) Mutta se oli hianoo kun ne mua niin kehu sen jälkeen. Vaikken nääs muuta tehny ku kävelytin sitä naista hiukan ympyrää tualla kyytissä. Kyllä neet melko yksinkertasista asioista tulee onnelliseks vai mitä oot miältä?



Ja oltiinhan mei väsyneitä, mutta onnellisia :)  Luulivat etten kuule mutta ne puhu jottain, että sinne pitäs kuulemma huamennakin mennä! Kattoo ny, viittinkö... Vaikka oli se kyllä näpäkkä nainen että sen pualesta kyllä!

terv. Timppa

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannukset viätetty

ja arki eressä. Huamenna laittavat hevoselle kenkää kuulemma. Heti aamusta. Mää en viä tiärä koskeeko mua mutta kynnet ny ainaski leikataan. ja jalkojen asentoki on vissiin parantunu jonniin verran sillä hoirolla.

Mutta olen kai sitte jo iso poika, niinku mamma sanoo. Meinaavat että määkin alkasin opetteleen tota samaa kun toi tamma. Meinaan rattastajan kuskaamista. Ans kattoo ny, viittiikö. Tiistaina sen sitten näkkee kui menen.

Muuten on menny ihan ny mukavasti paitti toi tamma oli kippeenä jonkin aikaa. Sillä oli nääs tossa lantion letkeyressä jottain sanomista. Mutta kohta se lähti korjaantuun kun sai ohjeita ja roppeja. Päivän verran se oli enemmän kippee. Ny se on jo melko hyvän olonen ja saa täällä meitin kanssa olla laitumilla. Tällai mei poikien kans sitä vartoillaan laitumella ku se menee tua kentällä askellajeja tunneillansa. Kait ne sitte vartoo muakin takas kun mää menen kouluun???

No tiistaina se nährään. Mää kerron sitte lissää...

t. Timppa