Minä täällä taas hei ...

Ne on ny lomat lusittu, niinku on kuulemma tapana sanoa. Ja olikin viittä vailla, ettei jouruttu koko porukka oikeesti miaron tiälle! Eilen meinaan mamma hermostu jonniin verran, ku vähän vaan nääs oltiin kinattu tua pihatossa sisällä. Sen jälkeen alkoki sitte vettenpaisumus. Siis en se mää ollu, kait. En ny ennää muista. Mutta piiiikkusen vaan jonkun takajalka osu vesikiuluun, ja sit sitä tuli! Meinaan V-E-T-T-Ä . Pahaks onneks noi meitin ihmiset ei sitä eres aluks huamannu. Mutta sit kun ne huamas, niin sauhut nousi korvista. Joo, katottiin viisaammaks vähän väistellä kauvemmas, ko siinä sohivat hanoja umpeen ja silleen. Ja ei tarvinnu sitte eres yäpyä kuivin jaloin, ku pari kopetsia lainehti meitin liämistä. Mamma rustas jo myynti-ilmotusta, ja halvalla olis kuulemma lähteny koko porukka ensmäiselle maksukykyselle. Jo mei soppa keitettiin... mutta tekevälle sattuu nääs. Eiks sillainki ruukata sanoa? Kyä se mammaki jo vähän on rauhottunu.

Tännään olikin sitte se päivä, ku laitellaan hevoselle kenkää. Meinasin senkin laitella vähä ranttaliks. Tuli kuiteskin sen verran paljon palautetta mun inpoksiin, että päätinki loppuajan seistä suhteellisesti ottajen samalla paikalla. Se oli kuulemma viisas ratkasu. Nii-i, mää olen nääs aika viisas hevonen. Sillai se likkakin mulle sannoo, joka tua kyytissä ylleensä istuskellee. Paitti että ei se kyllä pelkästään istuskele. Sillä on semmosia merkkejä mulle, mistä mun pitäis si tiätää, minne mää olen menossa. Niin mää yleensä tiäränki, ja joskus taas tullee ihan outoo settiä, mutta siks se sannooki että mää olen viisas, ku ei se kauvaa kestä niin heti melkein ymmärrän mitä pitäs tehrä. Oon mää niin viksu. Vaikka joskus kyyyllä pikkusen kuriton.

Mutta poijaat on poikia, eiks niin?

Ny mää lopetan tän lörpöttelyn. Palataas taas, ku on kerrottavvaa. Ja sitähän tullee koko ajan lissää, ku lomakki on ny piretty! Hyvää loppusyksyä, vartoillaan talvee ja lunta. Laitan viä kuvan viime kevväältä, siinä on sitä lunta kans. Ny mullakin on jo nappulatossut taas valmiiks jalasa, tänäpän laiteltu   :)

t. Timppa

no johan ny on markkinat!

Mää en meinaan ole muistanu kertoo kummosta siä laatuarvosteluisa oli!!! Jo on kiire sit ilmeisesti ollu. Vaikka olenki sen jälkeen ollu lomalla. Mutta niin se mennee. Ei lomalla töitä tehrä. Ei eres kirjettä kirjoteta.

Juu kävin sitte niitten likkojen kans siä Ypäjällä. Voi herrajesta siä oli hianoo. Ny oltiin koko ajan ulkona. Ja vaikka välillä ihan pikkusen satokin, niin ei se meittiä haitannu. Oli mulla tiätty sisällä poksi, misä mää olin yätä. Nii-i, olin siä yätäkin. Ja ihan yksinäni. Paitti että talli oli täyteensä muita hevosia. Nii ja ne likat oli siä kans mutta eri talosa. Ja tansseihin ne ei mua ottanneet.

Mulla oli ihan semmosia virallisia esiintymisiä. Kellosta katteltiin aikaa, koska pittää olla kentillä. Ensteks mää menin vaan sillai taluttamalla. Oltiin molemmat hianona sen likan kanssa. Ja hyvin mei onnistuttiin, kun saatiin ihan palkintokin. Se on kuulemma II palkinto ja hiano asia! Vähän mää teppasin siinä kentällä erestakas, kun ei ollu sillain erityisesti kettään juttukaverina sopivaste lähellä. Mutta hianosti juastiin, eikä eres kaaruttu.

Mutta ei se siihen viä loppunnu. Sit mei lährettiin äkkiä vaatettaan. Mulle kiatastiin se jakkara selkään, ja si toi likka tuli kuskiks ja vaihto sekin vähä viäläki parempaa päällensä. Ei mei kotona sillain vaateteta, mutta tarvii se ny viaraissa aina vähän muitaki huamioira. Ja taas mentiin. Ku tuulispäät. Mutta ne kellot oli kylä siä siinä kohti ihan sekasi. Ei meinattu tiätää olleskan, että misä piti olla ja mihkä aikaan! Sit meitillä oli puhelimet hetken aikaa kuumina ja saatiin tiatoo, että ei tunnin päästä ku NY HETI. Ja se sit meinas pikkusen muakin hermostuttaa. Mutta kyllä mei siitäkin hianosti selvittiin. Vaikka sen itte sanonkin.

Ja sit oliki lepoo hetken aikaa. Menin syämään ja maate. Ja likat kans kuulemma. Ja si ne lähti tanssaamaan, mutta mää vaan rentouruin ja leppuutin. Ja vartosin seuraavaa päivää. Ja tulihan se siältä. Ja sit tuli mammaki. Onneks sai kyytiä. Ja kaikki kannusti mua. Mutta mää ajattelin tehrä sen homman pikkusen niinku jännäks. Ja ihan pikkusen vaan konstailin ittekseni. Mutta em'mää pahalla tarkottannu. Ja sit oikeesti kuiteskin hypättiin niin hianosti, että mamma sen kun poras siä tualillansa ku oli meittiä kattelemassa. 

Ja ny mää sitten olen täsä maasa lähes julkkiskopukka. Kattokai vaikka Sukupostista. Olihan toi hiano kokemus meitille. Ja lisää kuulemma tulee. Viä en viitti kaikkia paljastuksia tehrä. Mutta kattellaas taas, ku hetki on menny. Ny justiinsa mää jatkan mun lommaa. S'on moro!

Kun kerta lupasin

niin ny sit olen taas reenannu. Kiirutta on pitänny ja oon mää matkustellukki sinne ja tänne. Aina en ihan viittis lähtee, mulla ku on niitä likkoja täällä kotonaki. Mutta olem'mää nähny nättejä tammoja reissun päälläki. Ei sen pualeen, hyvät reissut on ollu.

Täsä on sit taas vähän toristusaineistoo meitin harkoista. Ei ny laiteltu mittään musiikkia. Laulakai itte välillä!

Eiks ollukki aika makkeeta mennoo? Mei jo ihan tykätään ton Kukkasen kans niistä reeneistä. Kukkanenki sano, että se taitaa ruveta estetykiks. Emmää sitä oikeen ymmärtäny mitä se sillä tarkotti, mutta on se ihan tykki mimmi mun miälestäni jo nykkin.

Kattellaas taas. Muistakaa tulla sinne kuuv'vaihteen kisoihin meittiä morjestaan!

t. Timppa ja mamma

Voihan taikayä!

Nonni. Ny mää olen si ollu siälläkin. Meinaan Urjalasa. Se on se taikayän paikka. Ja olihan se melkonen taikapäivä taas mullekkin. Toi rattastajalikka mua sinne vei. Oli siä mammakin mukana ja sit meitin "kesätyäläinen". Ne hoiteli, katteli ja kannusti lähinnä. Ja kuvasivat ku mei tehtiin tyät sen likan kans. Mää tairan loikkia ihan kekkeesti noita kisoja nykyään. Meinaan ny on käyty si aluekisoissakin! Semmoset ne oli kuulemma. Ny mulla mennee lujaa! Mää olen nääs niin nuari viä että jaksan mennä tohottaa hyvinkin. Kattokaa vaikka! Ens vähän reeniä ja sit kisaa päälle,

enks menekki hianosti??? Ja ny kun on vauhti päällänsä niin seuraavaks sitte taas tonne Ypäjälle.

http://www.hevosopisto.fi/document.php/1/293/4v_laatuarvostelu_finalistit/84f4eeac2c35ec6fdc3b09682d484891

 Pitäs varmaan reenata pikkusen ennen sinnekin mennoo. Ettei ton likan tartte mua sitte hävetä, sanoo mamma. Mää rupeen ny heti harjottelleen. Moro si vaan teitille...

T. Timppa

No johan tää kevät hurahti,

oli niin paljon touhuja kuiteskin. Saatiin mun selkäänikin jakkara lainaan tolta mun ratsastajakaverilta. Ja nytten taas meno maittaa. Mutta kyllä mun pittää se omakin saara. Tarvitaan meinaan jatkossa, ainaski syksyllä.

Mää olen saanu terveisiä ihan Hollantia ja Ameriikkaa myäten, että mun tekemisiäni kattellaan siällä tiatokonneilla. Se on hyvä. Niin pittää ollakki. Kiitosta vaan, kun viittitten lukea. Ja ne likat siä Suamenniämelläki. Nekin kuulemma kattelee aina mitä meitille kuuluu. Ja on sitte näitä Hämmeen likkoja kans lukemasa tätä kertomusta. Mää niin tykkään, jos joku viittii vaivautua. Kun mun miälestä on mukavaa kertoa aina siitä, mitä on mulle tapahtunnu.

Mää nään sitte taas kaikkia niitä mun kavereita varmaan ens kesänä, ja sit tullee uusiakin kavereita. Ihan Ameriikasta asti. Mutta ny mää kerron, että mitä olleskan on taas koettu täsä kesän esillä.

Mulle on nääs taas tapahtunu kaikkee jännää. Mää olen käyny loikkimasa ihan umpihallissa ja sit mää olen käyny niissä halleissa kans rattastustunneilla ton mun rattastajakaverini kans. Ja sit mun mammani teki mulle tommosen kujan kentälle, heti ku lumet lähti, ihan kotiokkin. Sit mää loikin sitä, vaikka aina ei olis kauheesti huvittannu. Ja sit, arvakkaas vaan ... Ette kyllä tätäkään toreks usko, mutta onneks mulla on tokumenttia näyttää teitille. Mää menin kilpailuihin. Semmosiin 4 vee laatukarsintoihin ihan Ypäjälle saakka! Vaikka olenhan mää maailmaa nähny, niinku sen Osarankin. Ypäjälle en aikasemmin oo kylä menny. Ny sit on käyty siälläkin.

ja arvakkaas vaan ....

Tuli sitte viä sijotuttua niissä karsinnoissa! Se sit taas tiätää ilmeisesti uutta reissua sinne, elokuussa. Että kylä mää sen oman selkäpenkin sitte oikeesti tartten!!! Ja sit jos mää sinne menen, niin mei hypitään ihan yhressä ton likan kanssa niitä esteitä. Kattellaan, kui käy. Tarttis varmaan jo ruveta reenaamaan. Ei silti, kyyyyllä mää ossaan hyppiä! Ainakin vappaalla tyylillä, niinku itte tahron.

Mutta, yks juttu viä tähän päälle. Mää olin sitte ekkaa kertaa just tänäpän lenkillä tua kylätiällä. Niin siis luvan kans, kyllähän mää muuten ossaan sinne mennä itteksenikin. Sanovat, että "oltiin maastossa". Ny määkin sitte olen ollu maastossa. Olin Peksin kans. Se on hyvä kaveri kuulemma sinne teille keikkuun. Mutta pääsen mää sitte toisenkin kerran, sanovat. Olin meinaan viksusti. Niinku aina. Ny mää lopetan. kattellaan taas, tapahtuuks mittään.

t. Timppa

Ny on vaikeeta...

Morot vaan taas täältä hevosen elämästä!

Mää olen ny ollu vysiokäsittelyssä. Ens alkuun en oikein meinannu sitä ymmärtää, että mitä ne ny meinaa kun tossa ympäriinsä pyärivät mun kanssani ja käret käy. Mutta sit mää nautin kuiteskin ku selkää hiveltiin ja leivottiin, tai mistä minä tiärän että mitenkä sitä pitäs sanoo. Mutta sen mää ainaki opin, että ei mulla mittään kaarevaa selkää olekkan, vaan se on ihan suara. Ja sitte ne penkit mitä sinne on tuupattu, ne on liian lyhkäsiä mulle. Mää olen ISO ja oikee miäs! Taikka siis ainakin ruukasin olla...

Ny mulle pitäs saara jostain semmonen oikeesti sopiva istumajakkara. Eikä oo kuulemma helppo homma, sano se uus ihminen joka mulle hoitoja anto. Suara ja levee, riittävän pitkä. Ja semmonen, että ei vatkaa koko aikaa erestakasin. Ettei tuu turhia jumeja. Sitte vasta mun kannattaa enemmän kiikuttaa noita ohjastajia selläässäni. Nii'että olisko kellään vinkkiä antaa tolle mammalle??? Tars löytää äkkiäkin, kun mulla olis niin kovasti haluja mennä tua muitten mukana.

No, vartoillaan ny jonkun aikaa. Kirjoottelemissiin   t. Timppa

Tätä ette toreks usko!!!

http://www.alaspaanratsastuskeskus.net/kilpailut/2013/170313tulokset.pdf

Mää olen ny kisahevonen!!! Nii-i. Arvasin. Kukkaan ei usko!

Mutta tosi se on. Viime sunnuntaina oltiin sen tumman likan kanssa siällä maneesissa Hämeenlinnassa ratsastuskisoissa. Ja Kukkanenkin oli. Se tuli toisessa sarjassaan hianosti kolmanneks! Mää taas hypin hianosti esteitä ennen mun omaa kisaa!!!! Ossaan nääs sitäki hiukan. Olen reenannu ihan tarkotuksella irtona open kans.

Mulla oli siällä kisapaikassa ulkona kaveri koko ajan seukkaamassa. Sekin oli kiva likka. Mutta silti koitin hiukka pyristellä ja osottaa miältäni, niinku vaan päivän viihrykkeeks, melki koko ajan. Hyvin sen hermo piti, meineen sen mun päivähoitajan. Mun olis loppunu jo paljon ennemmi.

Mutta menin mää mun ratanikin. Piiikkusen yrittelin alkuun, että jos ei kuitenkan tarttis ihan sillai virallisesti mennä. Mutta se mun penkissäni matkustanu likka oli niii-iii-iin taitava, että kyllä mää sitte oikeesti jo laannuin tekkeen niin ku sanottiin.

No joo...

Tänään taas "reenasin". Iiiiiihan hyvin meni, sanovat. Mutta mulla oli pikkunen vaurio jalassani. Mää nääs kinasin hiukan ton Pekan kans, just vähän ennen tuntia. No eihän me mitenkään voitu tiätää, että ne ajatteli just tänäpän meittiä kouluttaa. Kuka ny semmosta etukätteen vois arvata, ku mittään ei ole puhuttu? Joten oli sitte ihan niitten oma häppee. Mutta menin mää sinne koulutukseen kuiteskin sen likan kanssa. Ja se laitteli mulle talvipalttoota ja jalkahoitoo  päällensä sitte sen tuntsan jälkeen. Ihan kiva, kiitti! Tykkäsin. Mää olin kyllä oikeesti ok, miäli teki vaan vähä ruinata rapsutuksia ja herkkupaloja. Ainahan sitä kannattaa yrittää, joka lajissa. Eiks ni?

No voi hyvänen aika, mulla on sitte surkeen huano muisti!

Nyt on kyllä tapahtunu hirvee vääryys. En ole olleskan muistanu esitellä mun uusinta kaveria!!! Se daami tuli meitin tallille jo syyskuussa. Ja ny vasta mää kerron siitä teitille. Antakaas anteeks, ku en heti huamannu. Mutta tässä tää on, ja onkin säpäkkä likka! Sen omistaa ny semmonen pikkumiäs, mun mammani kultapoika :D.

Mutta meitin kanssa se asuu ja mamma sitä suureks osaks hoitaa, ja koittaa sitäki vähän kouluttaa, sen minkä osaa ku MUN kanssa on oppinu.

TERVE!!!

Se onkin tovi viärähtäny ja minusta ei ole mittään kuulunu. Mutta ny kuuluu:

Kesällä mää opettelin sitä likkaa viämään tuolla tualissa mun seljässäni. Ei se peli viäläkä loppunu ole. Likka vaan on vaihtunu, parikin kertaa. Sanovat, että mää olsin viksu kolmevuatias. Niin olenki. Muutaman kerran olen töissä pikkusia pyrräyksiä ottanu, mutta kettään en alas ole purottanu, enkä meinaa purottaakkan. Se on mun miälestä mukavaa touhua, kun pääsen noitten kavereitteni kanssa kentälle meneen sitä ohjattua liikuntaa. Kerran olin kyllä sen toisen likan kanssa tossa viäressä pellolla jumppaamassa, kun mulla oli mono-onkelmaa. Aika viksusti osasin sillonki olla, vaikka kyllä pikkusen hirvitti. En meinannu aluks lähtee sinne ollenka, kun oli niin pimmeetäki. Sitte ne kekkas, että toi mun likkakaverini Kukkanen meneeki edellä. Pitihän mun sen perrään hypätä yli lumivalleista, etten ihan vaan ittekseni jäis tönöttään. Toi vilmi on kentältä otettu. Sillonki oli ehtoo ja pimmeetä, mutta koittakaa ny saara jonkun verran selvää siitä.

Sitte se mun vanha kaverini kävi kans mua kattomassa ny tammikuussa. Ja tykkäs se minusta viäläki. Sano sillain, itte kuulin. Ja vein mää sitte sitäkin parit kiarrokset tota juaksua ja reippaampaa menoo kans. Mamma otti taas kuvaa, kattokaa itte.

Sillain ne mun taidot sitte karttuu ku harjotellaan tiiviisti. Ny on peräpää hiukka korkeemmalla ku muut osat niin meinasivat että kasvan ja saan olla hiukan enemmän lomalla sen aikaa.

Niin, ja oli mulla taas hammashoito ja rokotuksetki. Rokotukset meni ihan mun huamaamatta. Hampaat ne hoiteli niin, että mää olin hiukan niinku unessa. Ja sen jälkeen mulla oli KAUHEE kiiru ulos, kun siitä selvisin! Mutta ny on si hampaakki taas kunnossa syksylle saakka ja se on ihan hyvä asia.

Juu, tämmöstä tää on. Mää taas lopettelen tällä erää tähän. Mutta jos jottain uutta kirjotettavaa tulee, niin palaillaan! Hyvää talvenjatkoo vaan

T. Timppa