no johan ny on markkinat!

Mää en meinaan ole muistanu kertoo kummosta siä laatuarvosteluisa oli!!! Jo on kiire sit ilmeisesti ollu. Vaikka olenki sen jälkeen ollu lomalla. Mutta niin se mennee. Ei lomalla töitä tehrä. Ei eres kirjettä kirjoteta.

Juu kävin sitte niitten likkojen kans siä Ypäjällä. Voi herrajesta siä oli hianoo. Ny oltiin koko ajan ulkona. Ja vaikka välillä ihan pikkusen satokin, niin ei se meittiä haitannu. Oli mulla tiätty sisällä poksi, misä mää olin yätä. Nii-i, olin siä yätäkin. Ja ihan yksinäni. Paitti että talli oli täyteensä muita hevosia. Nii ja ne likat oli siä kans mutta eri talosa. Ja tansseihin ne ei mua ottanneet.

Mulla oli ihan semmosia virallisia esiintymisiä. Kellosta katteltiin aikaa, koska pittää olla kentillä. Ensteks mää menin vaan sillai taluttamalla. Oltiin molemmat hianona sen likan kanssa. Ja hyvin mei onnistuttiin, kun saatiin ihan palkintokin. Se on kuulemma II palkinto ja hiano asia! Vähän mää teppasin siinä kentällä erestakas, kun ei ollu sillain erityisesti kettään juttukaverina sopivaste lähellä. Mutta hianosti juastiin, eikä eres kaaruttu.

Mutta ei se siihen viä loppunnu. Sit mei lährettiin äkkiä vaatettaan. Mulle kiatastiin se jakkara selkään, ja si toi likka tuli kuskiks ja vaihto sekin vähä viäläki parempaa päällensä. Ei mei kotona sillain vaateteta, mutta tarvii se ny viaraissa aina vähän muitaki huamioira. Ja taas mentiin. Ku tuulispäät. Mutta ne kellot oli kylä siä siinä kohti ihan sekasi. Ei meinattu tiätää olleskan, että misä piti olla ja mihkä aikaan! Sit meitillä oli puhelimet hetken aikaa kuumina ja saatiin tiatoo, että ei tunnin päästä ku NY HETI. Ja se sit meinas pikkusen muakin hermostuttaa. Mutta kyllä mei siitäkin hianosti selvittiin. Vaikka sen itte sanonkin.

Ja sit oliki lepoo hetken aikaa. Menin syämään ja maate. Ja likat kans kuulemma. Ja si ne lähti tanssaamaan, mutta mää vaan rentouruin ja leppuutin. Ja vartosin seuraavaa päivää. Ja tulihan se siältä. Ja sit tuli mammaki. Onneks sai kyytiä. Ja kaikki kannusti mua. Mutta mää ajattelin tehrä sen homman pikkusen niinku jännäks. Ja ihan pikkusen vaan konstailin ittekseni. Mutta em'mää pahalla tarkottannu. Ja sit oikeesti kuiteskin hypättiin niin hianosti, että mamma sen kun poras siä tualillansa ku oli meittiä kattelemassa. 

Ja ny mää sitten olen täsä maasa lähes julkkiskopukka. Kattokai vaikka Sukupostista. Olihan toi hiano kokemus meitille. Ja lisää kuulemma tulee. Viä en viitti kaikkia paljastuksia tehrä. Mutta kattellaas taas, ku hetki on menny. Ny justiinsa mää jatkan mun lommaa. S'on moro!