Timpalla tänään ...

jalkahoito!

Kaviot ok, käyttäytyi HIENOSTI sanoi Minna :)

Nyt passaa taas tassutella... ei kun kopistella!

ei taida Timppa arvata, mitä kotona odottaa...

hei, onks toi Nasu pesty valkopesuohjelmalla vai miten se noin on kutistunut??

Ei mutta onhan se Nasukin tuossa seisoskelemassa. Kuka ihme tuo miniayshire sitten on???!!!

Iltapäiväkävely Osaran alueella

Timppa kävi kylässä.

Kahveeta en tällä kertaa tarjonnut, enkä ihan sisälle päästänyt, mutta porkkana kelpasi nyt hyvin.

On se iso poika...ja kiltti.

Terveisiä Hämeenkyröstä!

Tänään käytiin reippaalla lenkillä Timbutzkin kanssa maastossa ja nähtiin iso lauma kirjavia lehmiä läheltä, eikä oltu ees yhtään moksiskaan johtuskohan siitä et hämeenlinnan kaveri Nasu näyttää ihan lehmältä (Sori Laura) :) Kyllä huomaa, että kesä on tuloillaan kun karvaa lähtee niin maan perk... ja kuraa on joka paikassa. Poika on pirtee ja hyvinvoiva.. Niin ja pysyy aidoissa! Timppa on ihan mahtava kakara ja tullaan hyvin toimeen, meistä on tullut ihan oikeet kaverit!

Kevät etenee hitaasti...

mutta hirmu pakkaset ovat onneksi jo täälläkin väistyneet :) Lunta kyllä sateli vielä alkuviikosta mutta onneksi suli pois nopeasti. Kyllä talvi olikin pitkä ja rankka kaikille heposillemme. Timppaa ajatellen toivoisi maan pian sulavan ja kuivuvan sen verran, että pääsisi aitauspuuhiin. Nyt on jo hankittuna laattoja ja sun vaikka mitä kehitteillä, että saataisiin aikaiseksi "Timpankestävä" kesäkarsina. Vielä vedet korkealla...

Haloo Osara; mitä Timpalle kuuluu???

Ensimmäiset päivät Osaralla.

Timppa on pysynyt hienosti isossa pihatto aitauksessaan. Olivia on joka päivä talutellut Timppaa harjauksen ja muiden hoitotoimenpiteiden jälkeen (joita tehdään hänen hienossa "hoitosalongissaan") tallin pihapiirissä. Timppa on käynyt katsastamassa muissa tarhoissa töllöttäneet kaverit. Eli hyvältä näyttää Timppa-varsan retki, ainakin tähän asti, täällä Osaralla.

(Jo nyt kaamee ikävä... mutta) Iloisia ollaan että hepo on hyvissä käsissä sekä hoidon että opetuksen suhteen. Olivia alkaa toteuttamaan suunnitelmiaan ja kasvattaa myös poikaa hyvin käyttäytyväksi aikuiseksi. Onnea työhönne! Arvostan sitä kovasti! terv. "mamma"

Perillä Osaralla

Timppa lastattiin sunnuntaina kaverinsa Erjan kärryyn vaihtelevalla vauhdilla. Avustajat tarjoilivat evästä ja ohjasivat takapuolesta hepoa matkaan. Loppu hyvin jne... Matkattiin oikeen Tampereen sityn halki ja päästiin kohteeseen illansuussa. Pääteasemalla Timpalla puntti tutisi mutta tuli ihan siivosti pois vaunustaan. Kavereita oli heti onneksi "norkoomassa" aitauksessaan purkupaikan vieressä. Omaan tarhaansa Timppa käveli urheasti muita vilkuillen ja tarhakavereitakin on luvassa kuukauden päästä. Oloihinsa hepo oli kyllä selkeästi tyytyväinen. Kaikki paikat pitikin heti tutkia, tuskin malttoi matkaeväitään syödä. Tarhan laatikosta löytyi mm. säilöheinää :)

Valoa tunnelin päässä???

Hip hei

Olivia pelasti Timpan tylsyydestä, ja saatiin paikka tallille josta käsin Timpalla on mahdollisuus myös koulutushetkiin Olivian kanssa. Nyt luulis nuoren hevon olevan sitten edes tyytyväinen ja PYSYVÄN aidoissa?!

Nähtäväksi jää. Sunnuntaina mennään. Ja ainakin "mamma" tuntee tuhannen taalan helpotusta tästä käänteestä :)

No, pitäähän sitä nuorella miehellä olla jotain

virikkeitä, että viihtyy! Ja jos ei muuta niin itseään voi viihdyttää loikkaamalla suoraan kanikoppiin yli aitojen ja halki rakenteiden...

Niinhän tuo teki. Siitä seurasi että...

koppi kolisi jälleen!

No joo, itse aiheutettu!

Ei ollut pitkäaikainen onni!

Kaadettiin pihapuu ja siitäkös se heponen jälleen sai syyn ylittää itsensä ja pikkusen aitaa siinä sivussa...

Vakavasti harkittiin siirtoa muihin maisemiin, mutta kaksi päivää koppihoitoa tehosi nuoreen mieheen ja taas aukesi pihatarhan portti. Aidat korjattu, paha mieli (jotenkin edes) unohdettu. Timppa sai olla ulkona Nasu-ponin kaverina, koska "ei se varmaan muuten olis loikkinut aidoista yli, mutta kun se koivun kaato niin pelästytti sen hevosparan..."

Timpan elämä jatkui...

koko lailla itseään viihdyttäen ja vauhtia kiihdyttäen! Tylsää oli mutta minkäs teet, jos ei kerran osaa kopukka muuta kuin "aituroida" lankojen kanssa!? Mutta, Laura pelasti Timpan tylsyydeltä ja hankki itselleen ponin! Se muutti tänne maalle Timpan kaveriksi. Ja kivaa oli taas; pureskella toista ja tapella, härnätä ja kulkea samoja jälkiä :)