No joo...

Tänään taas "reenasin". Iiiiiihan hyvin meni, sanovat. Mutta mulla oli pikkunen vaurio jalassani. Mää nääs kinasin hiukan ton Pekan kans, just vähän ennen tuntia. No eihän me mitenkään voitu tiätää, että ne ajatteli just tänäpän meittiä kouluttaa. Kuka ny semmosta etukätteen vois arvata, ku mittään ei ole puhuttu? Joten oli sitte ihan niitten oma häppee. Mutta menin mää sinne koulutukseen kuiteskin sen likan kanssa. Ja se laitteli mulle talvipalttoota ja jalkahoitoo  päällensä sitte sen tuntsan jälkeen. Ihan kiva, kiitti! Tykkäsin. Mää olin kyllä oikeesti ok, miäli teki vaan vähä ruinata rapsutuksia ja herkkupaloja. Ainahan sitä kannattaa yrittää, joka lajissa. Eiks ni?

No voi hyvänen aika, mulla on sitte surkeen huano muisti!

Nyt on kyllä tapahtunu hirvee vääryys. En ole olleskan muistanu esitellä mun uusinta kaveria!!! Se daami tuli meitin tallille jo syyskuussa. Ja ny vasta mää kerron siitä teitille. Antakaas anteeks, ku en heti huamannu. Mutta tässä tää on, ja onkin säpäkkä likka! Sen omistaa ny semmonen pikkumiäs, mun mammani kultapoika :D.

Mutta meitin kanssa se asuu ja mamma sitä suureks osaks hoitaa, ja koittaa sitäki vähän kouluttaa, sen minkä osaa ku MUN kanssa on oppinu.