On tullut aika...

Morot vaan kaikille

Mää menin sitte kuiteskin sille seuraavalle tunnille. Ja ihan hyvä oliki ku menin. Mä rupesin miättiin mun elämää. Siinä on jo tapahtunu melkosesti enkä ennää ole ihan mikkään piäni poika. Niin mammaki sano ja sitte mei tehtiin yhressä tommonen lehva. Sen nimi on varmaanki "Mun elämä" ja jatkoo toivottavasti seuraa viälä monta monta kertaa. Olkaa hyvä vaan. Nauttikaa. Ja paa nupit kaakkoon. Viilistellään vähä :)

t. Timppa ja mamma

voi POJAT!!!

tätä ette kyllä toreks usko!

Aamulla mua olis nukuttanu ihan kauheesti. Oltiin poikain ja Kukkasen kans ihan levynä laitumella. Ja si se tuli hakeen mua! siältä. Kyyyllähän mää lährin kun eilenkin sai sitä herkkuvettä tualla tallipihassa jalkahoiron jälkeen. Ja arvakkaas mitä? Ei ollu jalkahoirosta tiatookaan. Rupesivat mua harjaan ja laittivat repun selkään. Vai mikä se ny on se semmonen häkkyrä mistä roikku viimekskin sun mitä hiakkapussia. Ja sitte se halvatun metallitanko huiviin ja jottain naruja siinäkin jatkeeks roikku tällä kertaa. Mamman kaverina oli semmonen kivan kipakka likka ja ihan tyypillinen nainen tuntu olevan. Meinaan rupes heti määräämään että mitä tehrään...

Ne alkuun pyäritti mua niinku pässiä narussa. Olenhan mää jo sitä tehnykki mutta toi reppu oli ny pikkusen painavampi ku viimeks. Ja si se likka, se piti mulle kovaa kuria. Ja mää juaksin lujaa!!! Ja toiseenki suuntaan kans. Mutta olin mää sitte melko väsyny. Ja tuli ihan kuuma paistekki hetkeks ja melkein torkutti. Mut sit ne vasta tempun keksi. Mää seisoin vaan paikallani ja sit se likka laitti ne yhret hilavitkuttimet siitä repusta, (niin se on kuulemma satula, joka on Uunolta lainattu), roikkuun mun kylkiini. Eikä se sitte viä mittään mutta rupes viälä kampeemaan sinne mun selkäänikin niinku notkumaan. No, mää aattelin että viksumpi joustaa. Ja sinne se sitte hyppäs ku oli hiukan aikaa ens keikkunu pualelta toiselle ja toiselta vastaan.

Sitte mei mentiin kahrestaan. Aatteliin että on ny si siälä jos kerran sua rupes niin paljo enemmän väsyttään vaikkes eres niin runsaasti äsken juassukka ku mää (ja mamma mun perässäni ku se viuhto sitä narusauvaa!) Mutta se oli hianoo kun ne mua niin kehu sen jälkeen. Vaikken nääs muuta tehny ku kävelytin sitä naista hiukan ympyrää tualla kyytissä. Kyllä neet melko yksinkertasista asioista tulee onnelliseks vai mitä oot miältä?

Ja oltiinhan mei väsyneitä, mutta onnellisia :)  Luulivat etten kuule mutta ne puhu jottain, että sinne pitäs kuulemma huamennakin mennä! Kattoo ny, viittinkö... Vaikka oli se kyllä näpäkkä nainen että sen pualesta kyllä!

terv. Timppa

Juhannukset viätetty

ja arki eressä. Huamenna laittavat hevoselle kenkää kuulemma. Heti aamusta. Mää en viä tiärä koskeeko mua mutta kynnet ny ainaski leikataan. ja jalkojen asentoki on vissiin parantunu jonniin verran sillä hoirolla.

Mutta olen kai sitte jo iso poika, niinku mamma sanoo. Meinaavat että määkin alkasin opetteleen tota samaa kun toi tamma. Meinaan rattastajan kuskaamista. Ans kattoo ny, viittiikö. Tiistaina sen sitten näkkee kui menen.

Muuten on menny ihan ny mukavasti paitti toi tamma oli kippeenä jonkin aikaa. Sillä oli nääs tossa lantion letkeyressä jottain sanomista. Mutta kohta se lähti korjaantuun kun sai ohjeita ja roppeja. Päivän verran se oli enemmän kippee. Ny se on jo melko hyvän olonen ja saa täällä meitin kanssa olla laitumilla. Tällai mei poikien kans sitä vartoillaan laitumella ku se menee tua kentällä askellajeja tunneillansa. Kait ne sitte vartoo muakin takas kun mää menen kouluun???

No tiistaina se nährään. Mää kerron sitte lissää...

t. Timppa

no ny se kesä tulee!!!!

Morot vaan,

on meinaan pitkä aika ku viimeks olen paljo kirjaillu. Tuppaa pitämään piäntä kiirettä.

Mutta: ny noi rammat taas kävelee ja elämä alkaa voittaan! Jeeeee.

Ja sitte toi mamma kävi kylillä opissa, että kuinka hevosta ajetaan. Kiitos vaan Liisalle, vaikka mun persnahastani se sitte pois on ku mää niitä kärryjä jourun repiin eteenpäin.  Meinasin päästä kesällä reissuun mutta ny kuiteskin sitte kotonurkilla harjotellaan. Kait toi mamma sen sitte osaa. Tai oppii, pittää viälä sanoa. No, kun ny taas veryttelen ensteks tota takaa-ajamista, niin sitte kesemmällä kiäsit perään!

Mutta toi meirän rikkaruaho, se vasta on oppiin joutunu. Ny sitä viärään niinku laskiämpäriä pitkin kenttää. Meinaavat että laihtua viälä pitäs, sitte sujuis entä paremmin. Hianosti se on ny kuiteskin ymmärtäny että mitä siltä pyytävät. On ollu reipas ope ja sitte toi tamma-asennekkin on hiukan vaihtunu. Löytyy kuulemma jo etteenpäinpyrkivyyttä ja akselissa joustoo. Ei kun askelissa. No, kattokaas taas ihan ite...

kevät tulossa

Non ni. Ny se sitte on oikeesti kevättä ilmassa. Ette kyllä iiiikinä arvaa mitä on tapahtunu???

No, se kaikki alko tiätty ton uuden pimun koulutuksesta. Mun mammani ja se Jenni sitä ensteks ihan kototekosella radalla hyppyytti, mukamas. Tosta ne rakensi sen radan, ihan vaan irtokepeillä kentän syrjästä.

Tais se Jenni hypätä paremmin ku toi neitihevonen, meinaan niinku kovemmalla vauhdilla ja korkeemmalle...

Mutta sitte! Kevät teki tehtävänsä. Taas ne yhtenä päivänä sitä valmensi, meinaan noi nuaret likat keskenänsä, ja sitte se tapahtu: toi neiti päättiki ottaa lentävän lährön! Ja sitte saatiin taas yks uus keppi-iita tähän taloon :(

Ny sitä jalkaa (vaihteeks) sitte hoirellaan ja orotellaan toipumista. Että mitäs mää sanoin, ei oo ihan simppeliä hommaa tää hepojen koulutus. Mutta onneks ne likat kävi sitte kaupunkissa kurssilla että mitenkä pitäis käsitellä sellasia niinku vähän hankalia hevosia. Ristittiin siällä heti "keppiporukaks" kuulemma...

Ny ainakain toi neitihepo hyppää jo paremmin ku sen omistaja, tää on se niinku hyvä puali tässä asiassa

terveisin Timppa

niin muuten...

unohtu vallan eilen laittaa kuvaa mun uuresta naisesta. Oompa mää melkosen hajamiälinen. Tämmönen tyttö se on ja on tossa kuvassa sitte toi Jenniki

On noi hianoja noi mun naiset, eikö? Mut Pekka on kuiteski mun pomo! Upikin luulee kyllä olevansa joku väliesimiäs, vai mikä se oli...

Kirjottelen taas kunhan kerkeen. Hyviä hiihtokelejä vaan kaikille!

t. Timppa

morjens pitkästä aikaa!

Tää alkuvuas on taas menny niinku siivillä. Ja mää kans :) No, en ehkä viälä ny niin sujuvasti.

Mutta toi Kukkanen on jo hirveesti reenannu. Tosin se vähän otti niinku harha-askeliakin tossa heti tammikuussa ja purotti mun yhren kaverini ojaan. Istu viä itte päälle, mut ymmärsi kuiteskin lähtee oikeeseen suuntaan eli eteenpäin, kun meinas ensteks juuttua se pakki kokonaan päälle... Tekevälle sattuu. Nyt se mun kaveri on jo leikelty ja ommeltu uurestaan yhteen että kyyyyyyyllä sillä kintut pitäs kunnossa olla kun viittii vaan voimistella niinku viisaammat sanoo. Mutta ei tää ihan kepeetä hommaa oo, tää meitin kouluttaminen.

Ja sitte, voi morjens: toi mamma sai uusia kavereita ja sitte tänne meille tuli ihan uus HIANO hevonen. Meinaan HIANO sikskin kun se on melkein yhtä vanha kun mää :) Sen heposen mamman nimi on Jenni, kuulemma. Ja se Jenni meittiäkin täällä kouluttaa. Kukkanen on oppinu hirveesti sen kanssa. Mutta paljon on viälä oppimista, kuulemma.
Niinku mullakin, sano noi molemmat. Mutta mää olen ihan vaan "kuul" kun kaikkia juttuja harjotellaan. Kattokaa vaikka!  t. Timppa