on meinaan pitkä aika ku viimeks olen paljo kirjaillu. Tuppaa pitämään piäntä kiirettä.
Mutta: ny noi rammat taas kävelee ja elämä alkaa voittaan! Jeeeee.
Ja sitte toi mamma kävi kylillä opissa, että kuinka hevosta ajetaan. Kiitos vaan Liisalle, vaikka mun persnahastani se sitte pois on ku mää niitä kärryjä jourun repiin eteenpäin. Meinasin päästä kesällä reissuun mutta ny kuiteskin sitte kotonurkilla harjotellaan. Kait toi mamma sen sitte osaa. Tai oppii, pittää viälä sanoa. No, kun ny taas veryttelen ensteks tota takaa-ajamista, niin sitte kesemmällä kiäsit perään!
Mutta toi meirän rikkaruaho, se vasta on oppiin joutunu. Ny sitä viärään niinku laskiämpäriä pitkin kenttää. Meinaavat että laihtua viälä pitäs, sitte sujuis entä paremmin. Hianosti se on ny kuiteskin ymmärtäny että mitä siltä pyytävät. On ollu reipas ope ja sitte toi tamma-asennekkin on hiukan vaihtunu. Löytyy kuulemma jo etteenpäinpyrkivyyttä ja akselissa joustoo. Ei kun askelissa. No, kattokaas taas ihan ite...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti