Morot vaan taas täältä hevosen elämästä!
Mää olen ny ollu vysiokäsittelyssä. Ens alkuun en oikein meinannu sitä ymmärtää, että mitä ne ny meinaa kun tossa ympäriinsä pyärivät mun kanssani ja käret käy. Mutta sit mää nautin kuiteskin ku selkää hiveltiin ja leivottiin, tai mistä minä tiärän että mitenkä sitä pitäs sanoo. Mutta sen mää ainaki opin, että ei mulla mittään kaarevaa selkää olekkan, vaan se on ihan suara. Ja sitte ne penkit mitä sinne on tuupattu, ne on liian lyhkäsiä mulle. Mää olen ISO ja oikee miäs! Taikka siis ainakin ruukasin olla...
Ny mulle pitäs saara jostain semmonen oikeesti sopiva istumajakkara. Eikä oo kuulemma helppo homma, sano se uus ihminen joka mulle hoitoja anto. Suara ja levee, riittävän pitkä. Ja semmonen, että ei vatkaa koko aikaa erestakasin. Ettei tuu turhia jumeja. Sitte vasta mun kannattaa enemmän kiikuttaa noita ohjastajia selläässäni. Nii'että olisko kellään vinkkiä antaa tolle mammalle??? Tars löytää äkkiäkin, kun mulla olis niin kovasti haluja mennä tua muitten mukana.
No, vartoillaan ny jonkun aikaa. Kirjoottelemissiin t. Timppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti