TERVE!!!

Se onkin tovi viärähtäny ja minusta ei ole mittään kuulunu. Mutta ny kuuluu:

Kesällä mää opettelin sitä likkaa viämään tuolla tualissa mun seljässäni. Ei se peli viäläkä loppunu ole. Likka vaan on vaihtunu, parikin kertaa. Sanovat, että mää olsin viksu kolmevuatias. Niin olenki. Muutaman kerran olen töissä pikkusia pyrräyksiä ottanu, mutta kettään en alas ole purottanu, enkä meinaa purottaakkan. Se on mun miälestä mukavaa touhua, kun pääsen noitten kavereitteni kanssa kentälle meneen sitä ohjattua liikuntaa. Kerran olin kyllä sen toisen likan kanssa tossa viäressä pellolla jumppaamassa, kun mulla oli mono-onkelmaa. Aika viksusti osasin sillonki olla, vaikka kyllä pikkusen hirvitti. En meinannu aluks lähtee sinne ollenka, kun oli niin pimmeetäki. Sitte ne kekkas, että toi mun likkakaverini Kukkanen meneeki edellä. Pitihän mun sen perrään hypätä yli lumivalleista, etten ihan vaan ittekseni jäis tönöttään. Toi vilmi on kentältä otettu. Sillonki oli ehtoo ja pimmeetä, mutta koittakaa ny saara jonkun verran selvää siitä.

Sitte se mun vanha kaverini kävi kans mua kattomassa ny tammikuussa. Ja tykkäs se minusta viäläki. Sano sillain, itte kuulin. Ja vein mää sitte sitäkin parit kiarrokset tota juaksua ja reippaampaa menoo kans. Mamma otti taas kuvaa, kattokaa itte.

Sillain ne mun taidot sitte karttuu ku harjotellaan tiiviisti. Ny on peräpää hiukka korkeemmalla ku muut osat niin meinasivat että kasvan ja saan olla hiukan enemmän lomalla sen aikaa.

Niin, ja oli mulla taas hammashoito ja rokotuksetki. Rokotukset meni ihan mun huamaamatta. Hampaat ne hoiteli niin, että mää olin hiukan niinku unessa. Ja sen jälkeen mulla oli KAUHEE kiiru ulos, kun siitä selvisin! Mutta ny on si hampaakki taas kunnossa syksylle saakka ja se on ihan hyvä asia.

Juu, tämmöstä tää on. Mää taas lopettelen tällä erää tähän. Mutta jos jottain uutta kirjotettavaa tulee, niin palaillaan! Hyvää talvenjatkoo vaan

T. Timppa